torstai 28. helmikuuta 2013

Päivä 13 | Hanoi >


 Ennen matka moni kysyi minkä kokoisen pakaasin siihen skootteriin voi sitoa... nämä ehkä sieltä suurimmasta päästä... :)


Kotiin lähdön päivä. Pekka lähtee ensimmäisenä aamu seitsemältä. Pauli yhdeksältä Halong Bayhin. Sami ja minä puolilta päivin HoChiMinhiin ja edelleen Eurooppaan… säätimme pari sataa menopaluulla HoChiMinh cityyn, mutta ei siinä oikein tuntipalkoille silti päässyt… mutta saamme paljon lentokokemusta. Matti lähti tuntia Samin ja minun jälkee Bangkokiin ja loppuryhmä illalla siiten.

Väliaskulla Ho Chi Minhissä tapaan pyörien vuokraajan Patin. Selviää että Tomin pyörä ei ollut Patin pyörä alkuunkaan vaan Patin asiakkaan korjattavaksi tuoma pyörä… että sillä lailla. Pat ei ollut itse luovuttamassa pyöriä vaan yksi hänen työntekijöistään.

Kiitos Satu, Anders, Heimo, Ilkka, Kimmo, Matti, Pauli, Pekka, Sami, Tom ja Urpo upeasta extream scootteri seikkailusta. Tästä hyvä mennä kohti Suomen kevättä ja koittaa muistaa, että meillä kotona vähän tiukemmat nuo liikennesäänöt.

Se on todettava vielä omasta puolesta, että päinvastoin kuin etukäteen kuvittelin. Scoottereilla Vietnamin halkominen oli yllättäen selvästi rankempaa kuin kahdella edellisellä matkalla, jotka teimme jonkinlaisilla moottoripyörillä. Ensi vuoden matkalle onkin luvassa pari päivää lisää pituutta... :) ... 

... ja kiitos kaikille jotka tätä blogia seuranneet. Se vaikenee nyt. Hyvää kevättä ja ajokauden alun odotusta! 



Päivä 12 | Hanoi


 Sami pitelee pyörää ja Pekka polkee... onneksi on myös potkustartti. Attiloiden sähköstartit toimivat tai eivät toimi... useimmiten kuitenkin kyllä... :) ... alla bensatyhjennystä Hanoin rautatieasemalla.

Uskolisten ja ei niin uskollisten pyöriemme palautuspäivä… alkuhankaluuksien jälkeen ne kuitenkin toivat meidät perille ilman suuria temppuiluja. Ennen pyörien palautusta huristamme niillä kuitenkin Hanoin avaran aamuliikenteen sekaan ja setä Ho'n mauseleumille, Setä Ho'n mauseleumin sisäpuoli on suljettu koska on maanantai. Ulkopuoli ei ja setä Ho'n vanha muesoitu koti sekä Ho Chi Minh museo ovat samalla alueella auki. Halukkailla mahdollisuus käydä huomenna aamulla tervehtimässä setä Ho'ta. Melkein kaikkien paluu lähtee vasta iltamyöhään.


 Setä Ho'n hallintokeskusta Hanoin keskustassa... alla kaksi Setä Ho'n autoista. Vasemmanpuoleinen lahja Neuvostoliitolta.

Rautatieaseman pihassa ympärillemme kertyy nopeasti monilukuinen määrä bensapulloletkumiehiä… tarkalleen ottaen heti kun heille selvisi, että olemme laittamassa pyöriä junaan. Kaikista raitelle menevistä pyöristä otetaan bensat pois… millä perusteella 'bensa-imuriksi' pääsee jää meille ikuiseksi arvoitukseksi. Itse pyörien lähettäminen suoraviivaista joskin aikaa viepää paperihommien vuoksi. Tunnissa kuitenkin kaikki selvää ja olemme vapaat. Hintakin putosi normaaliksi yhdellä puhelinsoitolla pyörien vuokraajalle… se on ehkä huonoin piirre vietnamilaisissa, että joka käänteessä koitetaan vedättää. Turistin huijaus kun tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus… mutta joo, maassa maan tavalla tai maasta pois.
Ilta päivää vapaata shoppingaikaa itse kullakin. Illalla olemme kultturellejä ja menemme teatteriin… vesinukke teatteriin joka vietnamilainen erikoisuus. Vesinukketeatterin juuret ovat pohjois-vietnamilaisilla riisipelloilla, joissa maanviljelijät alkoivat yksitoikkoisen työn lomassa esittämään teatteria toisilleen. 
Matka päättyy sammakoihin… tai päättäjäispäivälliseen jolla tarjolla on tuorekevätrullia ja sammakon reisiä… jotakin perivietnamilaista. Päivällä on kuitenkin kuulema käyty jo jonkinlaisella kokoonpanolla pitsalla… :) … 

Setä Ho saa selvästi aikaan lämpimiä tunteita Urpossa ja Pekassa... ehkä meissä kaikissa asuu pieni setä Ho... :]

---


Hanoin vesi-puppet teatterin väki loppukuvassa.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Päivä 11 | Vinh - Hanoi

 Yllä Pekan hyvä osuma vuohitransportista. Matti sai kameralle todistettua, että mopolla kulkee helposti 8 sikaa kerralla!


Sade on kadonnut sateiden taivaaseen missä se sitten liekin ja tiet ovat kuivat… jipjip! Kahdeksan lähtömme venyy puoliyhdeksän lähdöksi mutta se riittää… HW1'stä Hanoihin on 301km… HoChiMinh trailia 342km. Valitsemme jälkimmäisen… ja veikkaampa, että vimeiset 250km HoChiMinh trailiä ovat koko matkan maisemallisesti upeimmat 250km. Maisemat ovat kuin Halong Baylla mutta merenä ovat riisipellot.
Tänään keskinopeudeltaan kaikkein nopein päivä. Pääsemme ajamaan koko päivän 60-80km/h… no ihan loppua lukuunottamatta… ;) … liikenne muuttuu vähintäänkin tuuheaksi Hanoin alkeassa olla kohdalla. Eikä Hanoikaan ihan mitätön kaupunki. Virallinen asukasluku lähentelee 7 miljonaa… vain 3 miljoonaa vähemmän kuin HoChiMinhissä!
Parikymmentä kilometriä ennen Hanoita näyttää siltä, että Pekka ei pääse Hanoihin… bensa alkaa valumaan norona Pekan pyörän alle. Puramme vähän osia ja Matti toteaa bensaletkun ja kaasuttimen eronneen toisistaan. Letku kiinni, menoksi ja valoisaan aikaa perillä.

 Päivän perusmaisemia... vähän sokerituokopeltoa ja paljon paljon riisipelto... ja Halong Bayn sokeritoppavuoret riisipeltojen laidoilla.

Ajokauden avaus oli jotakuinkin tasan 2100km… Heimo ehdottaa, että tästä pitää saada 'papukaija' merkki. Hemppa on oikeassa… tämä oli kuitenkin ihan aitoa extreamajoa alusta loppuun. Täytyy laittaa extream papukaijamerkit tuotantoon kun Suomessa, jossa moni kokonut motoristi saattaa olla sitä mieltä, että piisofkeik moinen skootterointi. Mutta ei se ole, Intian Enfield seikkailut ovat astetta rankempia, mutta Vietnam scoottereilla tulee hyvänä kakkosena. Amerikan Route66 on tähän verrattuna se piisofcake… vaikka ei olekaan suoraan vertailukelpoinen… ;)
Päivä päättyy korealaisessa ravintolassa hotpot -patojen ääressä… se on jotakin samaa kuin valmista ruokasi itse pöytään tulevista tarpeista. Korealainen vähän jakaa mielipiteitä, mutta aika lailla hyvin kaikki katoaa pöydistä.


 Pekan kuvia... yllä kolme miestä toteamassa, että siellä se bensatankki on... ja samasta luukusta löytyi kaasutin, josta oli bensaletku irronnut. Alla oleva 'joulukuusi' ei seiso jalkakäytävän reunassa vaan huojuu Hanoin liikenteessä mopon tarakalla... ;)



Päivä 10 | Hue - Vinh

 Hurja joukko lähdössä Huen hotellin pihasta... alla sama joukko Vietnamien vanhalla rajalla... tarkalleen ottaen rajamonumentillä.


Sataa sataa ropisee… ja sataa sataa ropisee. Tämän saakka olemmekin päässeet niin sanotusti kuivin jaloin vaikka skootterikuskin tassut eivät kovin helposti kastu muutenkaan. Alkaa sataa kun lähdemme ja sitä sitten riittää kokoa päivän 11 tunniksi jos päivän viimeistä 50km ei lasketa. Konepyörämme eivät sateesta piittaa, ne kulkevat kuin enkelit. Katteen palasia putoilee aina välillä joku jostakin pyörästä mutta muuten ne kulkevat ongelmitta. Varsinkin Matin pyörästä tulee Rock & Roll kun etukatteen suuri muovi lentää mäkeen… kukaan ei ihme ja kumma ehtinyt ajaa sen yli ja Matti saa katteen pelastettua.
Päivän kulttuurikohteemme on Pohjois- ja Etelä-Vietnamin välinen vanha raja. Toisen 'pohjoiskorean' syntymä ei ollut kaukana ja raja menisi tässä. Vanhalta rajalta suuntaamme pois HW1'n hullumyllystä ja hakeudumme joksikin aikaa HoChiMinh trailille, jolla ajamme käytännöllisesti katsoen yksin. Jokainen bussi ja rekka haluaa ajaa HW1'stä… fakta täänään taitaa kuitenkin olla että hyväkuntoinen vanha päätie on nopeampi kuin uusi, koska sillä pystyy ajamaan skotterilla huimaavaa 80km/h.

 Sadepäivän muotis parhaimmillaan. Alla Kimmolla, Pekalla, Urpolla ja Paulilla sadepäivän tenat päässä... ja huomaa Hempan ja Pekan hempukat vihreäpilkulliset sadeviitat. Siitä ei sadeviitta enää komistu... ;)


Silmät alkavat olla aika muussia kun päivän päättärimme Vinh tulee kohdalle. Normaalit moniteholasini kun eivät välttämättä maailman parhaat ajolasit… eivät ainakaan sateella… :) … mutta se on varaan minulla joku geenivika, että vähän sama mihin sitä lähtee, niin sitä lähtee vähän kuin olisi menossa käymään ärrällä. Vinhissä kohdalle napsahtaa selkeästi retken paras hotelli… kaikkihan minä olen itse varannut, mutta välillä todellisuus vastaa nettisivuja enemmän ja välillä vähemmän. Vinhissä menee selkeästi yli.


 Paikallista fillarimuotia. Alla Samin sadepäivän buutzit... kaksi Alkon kassia ja Timberland släbärit.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Päivä 09 | Hue


 Riksalla on hauska matkustaa... ja vielä ku pääsee 2 in 1... takimmainen istuu laudan päällä joka käsinojilla ja etumainen istuu iste penkillä tai sen etureunassa.


Tänään käy ainoastaan risteilyaluksemme moottori Parfume joella. Konepyörillämme on lepopäivä. Eli maisema-aamiainen hotellimme 11 kerroksessa ja joelle. Konepyöräryhmät eivät perinteisesti ole mitään varsinaisia kulttuuriryhmiä, eikä meidän skootteriporukka taida siihen toteamaan tehdä suurta poikkeusta. Kolmen kohteen kulttuurikäynti kuitenkin sopii kaikilla.


 Näitä ei valitettavasti tehty meille, eik tarkalleen ottaen selvinnyt että kenelle. Mutta jollekin palatsialueella kuitenkin. Yläkuvan vihreät maakurkkua ja oranssi mangoa... itse kurkkulaivojen täyte vielä puuttuu. Alla on porkkanakana riikoinkukko pyrstöllä... ja yesyes, syötävää kaikki... :]


Ensimmäinen kohteemme, keisari MainMangin mahtipontinen hautamauseleumi on jokivartta 12km pohjoiseen. Toinen kohteemme, Tien Mu Pagoda on tullut meidän aikanamme tunnetuksi mm. polttoitsemurhakohteena. Päivän pääkohteemme on Citadel. Keisarillinen palatsi.  Ngyun dynastian keisarit hallitsivat Vietnamia Huesta käsin vuodet 1801-1945. 1900 -luvun puoliskon enemmän ja vähemmän ranskan lipun alla.
Ilta omaa aikaa Huen raitilla… jotakin vetoa ranskalaisuudella tuntuu olevan. Vaikka menemme syömään illalla kolemssa eri porukassa. Kaikki kohtaavat keskustan ranskalaisessa bistrossa… pitääkö se tulkita niin, että vietnamilaiset maut eivät enää uppoa ainakaan ihan kympillä? Ja yes, myönnetään. Aika ranskalainen se omakin päivällinen… :]


Yllä Pauli hastamassa pensaskilpikonnat kilpaslle. Alla Pauli, Pekka, Urpo ja Heimo rahapesulassa.


---

Yllä ryhmäposeeraus keisari Ming Mongin hauda ensimmäisen portil portailla. Kaikkiaan portteja kolem. Alla Urpo läytänyt metsästäunelmiensa pyörän... 125cc custom Hondan joa EasyRider -teippauksessa.



perjantai 22. helmikuuta 2013

Päivä 08 | Hoi An - Hue


 Ryhmäkuva Hoi Anin sillalta... yhdeltä niistä. Pari kiinalaistakin turistia tupsahti kuvaan, mutta haitanneeko. Alla Hoi Anin hampaattomat mummot poseeraamassa keskustajoen rannalla... :]

Tämän päivän lähtöä ei voi sanoa mitenkään aikaiseksi. Kuutiomme tärisyttävät tannerta vasta yhdeltä iltapäivällä. Tosin sitä ennen olemme olleet kolmen tunnin Hoi An kierroksella jalkapatikassa. Hoi An on millä tahansa mittarilla mitattuna helmi Vietnamin kaupunkien joukossa. Se oli aikanaan maan tärkein satamakaupunki ja on säilynyt suurilta osin alkuperäisessä vanhassa asussaan. Ranskan sota sen enempää kuin sota Amerikkalaisten kanssa ei koskaan levinnyt Hoi Aniin.
Turistipuodeista ei Hoi Anissa ole pulaa. Matkaamme tarttuu kaiken näköistä pientä… mutta myös suurta. Matti ostaa metrin mittaisen Riwan pienoismallin… sitä on tosi kätevä kuljettaa mopolla. Pekkaa ostaa 70 cm halkaisijaltaan olevan dongin. Painoa ei kymmentä kiloa enempää ja se vasta kätevä onkin kuljettaa skootterilla. Satu lämpenee myös dongin verran, mutta Satu kulkeekin autolla ja lentokoneella… ;)


 Yllä paikallisia hoiannilaisia hedelmäkauppiaita. Alla kuja Hoi Anin keskustassa... ehkä en ymmärrä vietnamilaisia, mutta omassa maussa Hoi An on monta kertaa oivempi honoymoon kohde kuin viileä Dalat.


Päivän ajo mukava vaikka ei mene ihan suunnitelmien mukaan. GPS näyttää hauskaa pientä rinnakkastietä Hueen… ja hauska se onkin 20 ensimmäistä kilometriä. Sitten edessä on yksi kalasnikov -mies ja muutama siviiliasuinen nimilaputettu mies. He ovat kaikki sitä mieltä, että meillä on vain yksi jatkosuunta… ja se on se sama suunta josta tulimme. Miksi meidät käännytettiin? Se meille ei koskaan selviä.
Ollessamme takaisin HW1'llä otan  tunnelivaihtoehdon, kun kello on jo pitkällä. Vuorenylitysvaihtoehdossa ajaisimme hyvän matkaa pimeässä ja todennäköisesti pimeässä ja sateessa. Nyt pimeää jää vain 18 viimeistä kilometriä… ja yes yes... pyörämme kulkevat tänääkin kuin enkelit. Omastani oli tosin öljy loppu, mutta huomasin sen ennen kuin moottorini huomasi... :]


 Yllä hauska tie 601 jolta meidät käännytettiin takaisin... hauska se oli silti se mitä sitä ajettiin. Takaisin HW1'llä ja pyörät päätyivät kuorma-auton lavalle tunneliosuudeksi. Me pikkubussiin.

---

 Tunneliosuuden päätepysäkki oli tehty ykköspaikalle aivan rantaan! Alla kaikki ne meren elävät joita emme syönneet Da Nagnin huikopalatauolla... :)





Päivä 07 | Nha Trang - Hoi An


 Kanat ja siat... mahtaisivatko nuo kuljetustavat EU -dikertiivejä täyttää. Yllä kanat matkalla torille. Alla sikojen pesuja ja/tai vilvoitusta matkalla pekonitehtaalle. Eurooppaa 'ravisuttava' hevosenlihaskandaali ei täällä ylittäisi minkäänlaista uutiskynnystä.


Menepolimme vain paranevat matkan edetessä. Tänään ajoimme 530km iman yhtään teknistä ongelmaa. Heimon takarengas tosin puhkesi, mutta sitä ei voi laittaa mopon syyksi. Se on tosin todettava, että 530km on Suomessakin jonkimmoinen päivämatka oikeallakin moottoripyörällä. Sama skootterilla Vietnamissa on jo ihan miehekäs suoritus… ;) … Liikkeellä olimme heti kohta seiskan jälkeen ja perillä heti puoliysi illalla, eli 13,5h päivä.
Jos tuulten jumalat olisivat olleet suosiollisempia, olisimme olleet perillä tuntia aikaisemmin. Koko päivän puhalsi ripsakka vastatuuli ja menopeliemme marssivauhdista tuuli söi helposti 10km/h pois jos ei enemmän. Maisemat ovat alusta loppuun hulppeat ja vehreät… riisipeltoja ja riisipeltoja. Palmuja ja palmuja. Rantaa ja rantaa. Ylöspäin menevillä mutkatieosuuksilla konepyörillämme ei paljoa juhlita mutta alaspäin ne tulevat kyllä sen mitä itse kunkin sielu sietää.


Riisipeltoa riitti tänään tien molemmin puolin riittävästi ja rannikkoa kaasukäden puolella sitäkin mukavasti. Yllä Kimmo vie Yamaha Nouvoaan pohjoiseen. Alla Pekka matkalla samaan suuntaa Sadulta perimänsä suomenlippu takanaan. 


Satu ja Anders päätyvät aamulla muutaman vaiheen jälkeen lentokoneeseen… ja fiksua, sillä lentokone murto-osa taksihinnoista. Nuoriparimme kun on lämmennyt taksimatkustamiselle. Eihän sekään Suomen mittapuussa paljoa ole, mutta on kuitenkin, ja varsinkin kun kilometrejä alkaa olla satoja.
Taivas avautuu Hoi Anissa tunti tulomme jälkeen ja saatkin sitten ihan kunnolla. Ihan yees, että illan viimeisellä pimeällä tunnilla. Ja tämän saakka olemme päässet niin sanotusti kuivin jaloin. Saa näkee miten huomenna.


 Vietnamia halkovan päätien katkaisee aina välillä rautatietasoristeys. Yllä etelään menevä puoli ja alla pohjoiseen menevä puoli. Bussit ovat enemmän ja vähemmän mallia kamikatze... suurin ihme, että niiden raatoja ei juuri teiden varsilla näy. Kaksi ja parhaimmillaan kolme bussia rinnakkain ylämäkeen ei ole mitenkään harvinainen näky.